Ceylonin laulu
6.20 38 pöytäkirja ”Matkailu- ja tilauselokuvat ovat ellei säälittävin niin ainakin vähiten lupaava elokuvan laji. Näin koki asian myös 1930-luvulla päiväkritiikkiä kirjoittanut kirjailija Graham Greene, joka noteerasi Ceylonin laulu -elokuvan heti ja purki ällistystään siitä, että ”epälupaavin” laji oli tuottanut täydellisen onnistumisen. Neljän jakson rakenteen kautta on luotu läpileikkaus kaukaisen seudun jokapäiväisestä työstä: näkemys elinkeinorakenteesta, buddhalaisista perinteistä – ja kaiken tämän taustalla liikekirjojen ja osakkeiden melkein näkymättömästä ja kuulumattomasta, mutta hyvin todellisesta ja kylmäävästä läsnäolosta. Tällainen havainnon taso ei olisi mahdollinen, ellei ohjaaja itse olisi imperiumin kasvatti: kameran edessä on nyttemmin kadonnut maailma, brittiläisen siirtomaavallan olemus, jonka ihmeellisiä jännitteitä ulkopuolinen tuskin voisi tavoittaa näin syvällisesti. Kritiikki on melkein näkymätöntä, mutta tällä elokuvalla on omatunto.” Peter von Bagh
